Liputusohjeita

Yleistä liputuksesta

Liputettaessa noudatetaan lippua kunnioittavia hyviä tapoja. Suomessa liputtamista koskevia ohjeita antaa sisäministeriö.

Suomessa liputuspäivät jaetaan virallisiin ja muihin vakiintuneisiin  liputuspäiviin. Yksityiset henkilöt, yritykset ja yhteisöt voivat liputtaa muulloinkin. Liputtaminen on hieno ja arvokas tapa ilmaista iloaan ja korostaa syytä juhlaan  perhepiirissä, häissä jne. Liputtaminen on myös arvokas tapa osoittaa kunnioitusta tai kertoa surusta.

On hyvä muistaa, että Suomi on yksi maailman parhaista maista. Suomen lipun nostaminen salkoon on hieno tapa iloita itsenäisyydestämme.

Ajantasaista tietoa liputuksesta tarjoaa sisäministeriön julkaisema Liputan-sovellus. Se kertoo, minkä puolesta milloinkin liputetaan ja mihin aikaan lippu tulee nostaa ja laskea. Liputuspäivästä voi asettaa muistutuksen, jolloin sovellus muistuttaa lähenevästä liputuspäivästä. Sovellus osaa myös kertoa käyttäjän sijainnin perusteella, milloin lippu tulee nostaa ja laskea. Liputan-sovelluksen saa ladattua ilmaiseksi  Applen AppStoresta ja Google Play -kaupasta.

Linkki: Liputuspäivät ja –ajat

Tarkista lipun kunto aika ajoin. Suomen lipun värien tulee olla puhtaat ja raikkaat, eivätkä lipun reunat saa olla rispaantuneet. Kuivata märkä lippu hyvin ennen kuin laitat sen talteen.

Repeytynyttä lippua ei saa nostaa salkoon. Lipun voi korjata, mutta korjausjälki ei saa näkyä liputettaessa.

Suomen lippu on tarvittaessa hävitettävä esim. leikkaamalla se niin pieniin osiin, ettei se ole enää tunnistettavissa ja laittamalla se mieluiten useassa erässä sekajätteisiin. Lipun polttaminen ei ole suositeltavaa johtuen käytettävästä raaka-aineesta (polyesteri). Lippua ei pidä haudata maahan eikä mereen.

Lähde:     Sisäministeriön  ohjeistus  liputuksesta

Yleistä Suomen lipusta

Taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen päätyivät seuraavanlaisiin ehdotuksiin; valtiolipuksi tulisi valkoisella pohjalla merensininen risti, jossa olisi ristin keskuksessa Suomen vaakuna. Merenkulku- ja kauppalipuksi tulisi pelkkä sininen risti valkoisella pohjalla. Toukokuun 28. päivänä 1918 eduskunta hyväksyi ehdotetut liput Suomen virallisiksi lipuiksi.

Vuonna 1978 säädetyn lain (Laki Suomen lipusta 26.5.1978/380) mukaan Suomen lipussa on valkoisella pohjalla sininen risti. Suomen lippu on joko kansallislippu (siniristilippu) tai valtiolippu (ristin keskellä Suomen vaakuna).

Kansallislippu on suorakaiteen muotoinen ja sen mittasuhteet ovat:

• korkeus 11 ja pituus 18 mittayksikköä
• ristin leveys 3
• kenttien korkeus 4
• tangonpuoleisten kenttien pituus 5
• ulompien kenttien pituus 10 mittayksikköä.

Suomen lipun väreistä antaa tarkemmat määräykset valtioneuvosto.

Suruliputus

Surua ilmaistaan vakiintuneen tavan mukaan laskemalla lipun puolisalkoon. Suruliputuksessa käytetään yleensä kansallislippua.

Suruliputuksessa lippu vedetään ensin ylös ja lasketaan sen jälkeen kolmanneksen tangon mittaa alas siten, että lipun alareuna asettuu salon puoliväliin. Lippua laskettaessa se vedetään ensin ylös ja lasketaan sitten alas.

Suruliputus aloitetaan heti kun on saatu tieto kuolemantapauksesta tai mikäli liputusaika jäisi lyhyeksi, suruliputus suoritetaan seuraavana päivänä.

Hautauspäivänä liputetaan siten, että liputuksen alkaessa lippu vedetään puolisalkoon. Kun vainajan siunaus- ja hautaustilaisuus on pidetty, lippu nostetaan loppupäiväksi täyssalkoon. Muistotilaisuuden aikana täyssalossa oleva lippu tervehtii ja osoittaa kunniaa vainajalle.

Surutalossa suruliputusta käytetään myös virallisena ja vakiintuneena liputuspäivänä.

Suruliputuksella osoitetaan yleensä yksityistä surua. Kansallisen merkkihenkilön tai jonkin suuronnettomuuden yhteydessä sisäasianministeriö voi kuitenkin suosittaa yleistä suruliputusta.

Suruliputus

Surua ilmaistaan vakiintuneen tavan mukaan laskemalla lipun puolisalkoon. Suruliputuksessa käytetään yleensä kansallislippua.

Suruliputuksessa lippu vedetään ensin ylös ja lasketaan sen jälkeen kolmanneksen tangon mittaa alas siten, että lipun alareuna asettuu salon puoliväliin. Lippua laskettaessa se vedetään ensin ylös ja lasketaan sitten alas.

Suruliputus aloitetaan heti kun on saatu tieto kuolemantapauksesta tai mikäli liputusaika jäisi lyhyeksi, suruliputus suoritetaan seuraavana päivänä.

Hautauspäivänä liputetaan siten, että liputuksen alkaessa lippu vedetään puolisalkoon. Kun vainajan siunaus- ja hautaustilaisuus on pidetty, lippu nostetaan loppupäiväksi täyssalkoon. Muistotilaisuuden aikana täyssalossa oleva lippu tervehtii ja osoittaa kunniaa vainajalle.

Surutalossa suruliputusta käytetään myös virallisena ja vakiintuneena liputuspäivänä.

Suruliputuksella osoitetaan yleensä yksityistä surua. Kansallisen merkkihenkilön tai jonkin suuronnettomuuden yhteydessä sisäasianministeriö voi kuitenkin suosittaa yleistä suruliputusta.

Lippujen arvojärjestys

Liputettaessa useammalla eri kansallislipulla noudatetaan kansainvälisiä liputustapoja. Kansainvälisessä liputuksessa isäntämaan lippu asetetaan arvokkaimpaan asemaan. Suomessa tämä tapa on vahvistettu liputuksesta annetussa asetuksessa.

Arvokkain asema on yleensä heraldinen oikea eli katsojasta katsoen vasemmalla. Lippujen järjestys Suomessa

1. Suomen lippu
2. Muut itsenäisten valtioiden liput maiden ranskankielisten nimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Vieraan valtion lipulle osoitetaan samanlaista arvonantoa kuin omalle lipulle siten, että lipun salkoreunan korkeus on sama kaikilla lipuilla ja lippusalot ovat samankorkuisia. Pohjoismaiden lipuilla voidaan käyttää myös skandinaavisten nimien aakkosjärjestystä. Jos Suomessa järjestetään Pohjoismaiden Neuvoston tilaisuus lippujen arvojärjestys on: Suomi, Tanska, Islanti, Norja, Ruotsi, Ahvenanmaa, Fär-saaret ja Grönlanti sekä viimeisenä mahdollisesti Pohjoismaiden Neuvoston lippu.
3. Liitto- ja osavaltioiden liput, joihin voidaan rinnastaa pohjoismaiden maakunnalliset itsehallintoalueet, esimerkiksi Ahvenanmaa, Färsaaret
4. Kansainvälisten järjestöjen liput, joita ovat esimerkiksi YK:n, Kansainvälisen Punaisen Ristin ja Kansainvälisen Olympialiikkeen liput.
5. Kansainvälisten alueellisten järjestöjen liput, joita ovat mm. Euroopan unionin ja Pohjoismaiden Neuvoston liput.
6. Heimoliput, esimerkiksi Saamen lippu
7. Valtion hallinnollisten alueiden liput: läänien ja maakuntien liput.
8. Valtakunnallisten järjestöjen liput
9. Järjestö- ja yhdistysliput
10. Muut liput, esimerkiksi yritysliput

Samanarvoisten järjestö- tai yrityslippujen arvojärjestys määräytyy perustamisvuoden mukaan siten, että vanhin lippu tai vanhimman järjestön lippu on arvokkaimmassa paikassa.

Esimerkkejä lippujen järjestyksestä

Rakennuksen ulkopuolella pääoven molemmilla puolilla olevat lippusalot: Suomen lippu sijoitetaan sisäänkäyntisuunnassa vasemmalla puolella olevaan salkoon, oikealle puolelle sijoitetaan mahdollinen muu lippu.

Kolme lippusalkoa
Suomen lipun lisäksi liputetaan vain yhdellä muun valtion lipulla. Liput voi sijoittaa myös niin, että molempiin reunimmaisiin salkoihin tulee Suomen lippu ja keskimmäiseen muu lippu.

Viisi lippusalkoa
Suomen lippu voidaan sijoittaa joko keskimmäiseen salkoon tai heraldisesti oikealle salkorivissä eli lippurivistön pääkatsomissuunnasta katsoen vasemmanpuoleiseen salkoon.

Pitkä lippurivistö
Suomen lippu sijoitetaan heraldisesti oikealle eli lippurivistön pääkatsomissuunnasta katsoen vasemmanpuoleiseen salkoon. Suomen lipulla voidaan myös päättää lippurivistö.

Poikkeuksia arvojärjestykseen tekevät esimerkiksi pääoven vasemmalla puolelle tai juhlapaikalle johtavan tien varteen asetetut lippusalot.